Uskallanko avata suuni?
Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä saa tehdä virheitä.
Lähes jokaisella toimialalla on jouduttu sopeutumaan valtaviin muutoksiin työn tekemisen tavoissa etätyön ja fyysiselle työpaikalle palaamisen kanssa. Uusia käytänteitä ja toimintamalleja on otettu käyttöön hurjalla vauhdilla ja valitettavan moni on jäänyt melko yksin näiden muutosten kanssa. Moni on vaihtanut työpaikkaa ja saattanut olla jo pidemmän aikaa uudessa työpaikassa tapaamatta uusia kollegoja kertaakaan. Miten luottamusta, läsnäoloa ja arjen vuorovaikutusta rakennetaan etäpalavereiden aallokossa?
Mitä psykologinen turvallisuus tarkoittaa ja miten sitä voi rakentaa työyhteisössä?
Psykologinen turvallisuus tarkoittaa yksilön kokemusta siitä, että hän voi olla oma itsensä työyhteisössä ilman negatiivisia seurauksia minäkuvalle tai uralle. Psykologista turvallisuutta voi kuvata tiimin jäsenten yhteisesti jaetuksi hiljaiseksi uskomukseksi siitä, että työntekijät voivat ottaa henkilökohtaisia riskejä tulematta syrjityksi tai nolatuksi.
Toisin sanoen:
- Voin kysyä kun en ymmärrä
- Voin sanoa hurjaltakin tuntuvat ideat ääneen
- Voin kyseenalaistaa totutut toimintatavat ja rohkeasti ehdottaa uusia
- Voin käsitellä virheitä ja epäonnistumisia yhdessä kollegojen kanssa
- Voin jakaa onnistumiseni ja aidosti iloita muiden onnistumisista
- Voin hyväksyä muiden virheet ja auttaa heitä eteenpäin
- Voin ottaa vastaan kriittistäkin palautetta tietäen että kritiikki ei kohdistu minuun ihmisenä vaan sen on tarkoitus auttaa minua ja koko yhteisöä
Psykologisen turvallisuus on ryhmäilmiö ja se syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Esihenkilöillä ja johdolla on avainasema luottamuksen ilmapiirin rakentamisessa. Turvallisen ryhmän jäsenet luottavat toisiinsa ja kunnioittavat toisiaan. Vuorovaikutus on avointa, erilaisuuteen suhtaudutaan kunnioittavasti ja heikkoutta sekä tietämättömyyttä saa osoittaa. Johdon tehtävänä on näyttää esimerkkiä sekä luoda
normisto jonka kautta turvallisuutta edistävät käytännöt tulevat yhteisiksi toimintamalleiksi. Kyse on todellakin ryhmäilmiöstä, yksinään ei johtaja tai työntekijä ei voi yksin luoda turvallista ilmapiiriä, vaikka voikin olla vaikuttamassa tämän syntyyn omalla toiminnallaan.
Psykologinen turvallisuus ei siis synny automaattisesti, vaan sen eteen on tehtävä tietoista työtä. Ryhmään kuulumisen tarve on syvällä DNA:ssamme ja sosiaalinen itsesuojeluvaisto elää meissä vahvana, onhan ryhmään kuuluminen ollut elossapysymisen elinehto koko ihmislajin olemassaolon ajan. Sen vuoksi emme halua menettää kasvojamme ryhmässä tekemällä virheitä tai näyttäytymällä heikkoina. Ihmisillä on taipumus varovaisuuteen ja normien mukaiseen käytökseen. Työntekijä saattaa pelätä eriävää mielipidettä tai kysymystä esittäessään sitä, että häntä pidetään tyhmänä tai hänet sivuutetaan tai kyseenalaistetaan.
Psykologisesti turvallisessa yhteisössä voidaan olla innovatiivisia sekä kyetään ottamaan riskejä ja toimimaan luovasti. Koska psykologisessa turvallisuudessa on kyse monimutkaisesta ryhmäilmiöstä ei siihen voi suoraan vaikuttaa, vaan ilmiötä voi vahvistaa tukemalla seuraavia osa-alueita:
1. Oppiminen
2. Luottamus
3. Inkluusio
4. Sitoutuminen
5. Voimaantuminen
Inhimilliset perustarpeet kontribuoida, oppia, kokeilla, luoda ja olla utelias ajavat meitä jatkuvasti uuden äärelle. Oppimiseen liittyyä aina kyky ”kysyä tyhmiä” ja epäonnistua, ovathan monet keksinnötkin syntyneet vahingossa. Kun ongelmiin suhtaudutaan oppimishaasteina, on fokus ratkaisukeskeinen.
Luottamuksen kokemus syntyy aidosta kohtaamisesta, kuuntelemisesta sekä välittämisen osoittamisesta. Ihmistä itseään tai hänen osaamistaan ei koskaan haasteta tai kyseenalaisteta. Työntekijällä on oltava tunne, etteivät muut käytä hänen haavoittuvuuttaan hyväkseen.
Inkluusio tarkoittaa kaikkien tasa-arvoista kohtelua, huomioimista ja mukaan ottamista sekä ihmisten arvostamista ihmisinä, ulkonäöstä ja statuksesta huolimatta. Tämä voi näkyä esimerkiksi palavereissa siten, että aivan jokaisen osallistujan mielipiteestä ollaan aidosti kiinnostuneita.
Sitoutumista puolestaan saadaan aikaan yhteisellä, merkityksellisellä ja jaetulla tavoitteella. Psykologisesti turvallisessa ryhmässä vallitsee positiivinen keskinäisriippuvuus: kun joku muu onnistuu, minäkin onnistun.
Voimaantumisessa on kyse työn hallinnan, kyvykkyyden ja itsemääräytymisen tunteista, joita voidaan luoda purkamalla hierarkiaa.
Työyhteisössä vapautuu valtava määrä energiaa, kun keskinäisen kyräilyn sijaan kaikki voivat keskittyä yhteiseen tavoitteeseen. Kenenkään ei tarvitse pönkittää omaa asemaansa tai peitellä virheitään.
Psykologista turvallisuutta rakennetaan pienillä jokapäiväisillä teoilla!
Mieti nyt, miten voit jo tänään omalla toiminnallasi lisätä muiden tunnetta siitä, että
- He kuuluvat joukkoon
- Ovat arvostettuja omana itsenään
- Heitä ei arvostella tai väheksytä
- Heidän mielipiteensä kuullaan
Kirjoittaja: UP Valmentaja Aino Peltomaa
